Ikä on vain numero siinä missä kengänkokokin. Näinhän se on, mutta tätä numeroa ei kuitenkaan kannata laittaa CV:hen, eikä myöskään armeijan tai ylioppilastutkinnon suorittamisvuotta (vinkki vinkki), jos on yli viisikymppinen ja hakee töitä. Tilanne on nimittäin se, että näissä rekrytointihommissa näkee ja kuulee jatkuvasti sellaisia ennakkoluuloja, että nolottaa oman ammattikunnan puolesta. Kuinka moni on joskus nähnyt työpaikkailmoituksessa sanat nuori ja nälkäinen tai ainakin kuullut tämän adjektiivien kombinaation prosessin aikana? Se toinen vaihtoehto on sitten varmasti vanha ja kylläinen. En tunne moniakaan viisikymppisiä, jotka olisivat niin vanhoja ja kylläisiä, ettei uuden oppiminen innostaisi ja työsuoritus kestäisi päivänvaloa. Suoritus ei ole sen enempää iästä kuin kengännumerostakaan kiinni.
Haluankin nyt esitellä teille Aijan, 58 vee, joka tuli Bilotille vuosi sitten. Aija haki Java developerin tehtävää verkkokauppatiimissä, johon tuli valituksi osaamisensa, innostuksensa ja motivaationsa perusteella.
Aija on erittäin mielenkiintoinen persoona. Hänellä on luonnontieteiden kandidaatin tutkinto matematiikan sivuaineella vuodelta 1978. Vuosia kului paljon kuuden lapsen kasvattamisen, kotikoulun ja osa-aikaisten sivutöiden parissa. Kun lapset alkoivat lennellä pesästä, 48-vuotias Aija mietti, mikä hänestä tulee isona, tai ainakin seuraavaksi. Häntä kiinnosti fysiikka, kielet, aiemmin opiskeltu kemia ja tietotekniikka. Kokeeksi Aija opetteli itsekseen koodaamaan Javaa. Siitä se sitten lähti, ja tietojenkäsittelytieteen opinnot Helsingin yliopistossa hoituivat 3,5:ssa vuodessa. Ensimmäinen työpaikka yliopiston ulkopuolella löytyi verkostojen kautta, ja tuossa bioteknologiayrityksessä Aija suunnitteli, koodasi ja ylläpiti analytiikkaan liittyvät ohjelmistot.
Bilotilla Aija on ehtinyt opiskella lisää Javaa, SAP:in omaa ABAP:ia, ja hän on kouluttautunut sekä SAP:in ISA:an että hybrikseen. Aija on omaksunut teknologiaa aivan yhtä nopeasti kuin puolta nuoremmat kollegat. Työyhteisö, jossa toimitaan tiimissä ja jaetaan osaamista, on Aijalle uusi maailma ja häntä innostaa suuresti, kun saa oppia koko ajan uutta. Aijan viesti nuoremmille on, että oppiminen ei lopu koskaan ja kaikesta opitusta on hyötyä jossain vaiheessa, monesti hyvin yllättävissä yhteyksissä.
Aija kuuluu naisten IT-järjestöön, jossa on mm. havaittu, miten luovaa IT-työ on ja heillä on vahva missio houkutella myös lukioikäisiä tyttöjä kiinnostumaan alasta. Heidän mukaansa naisten on turhaa vierastaa tietotekniikkaa, iästä riippumatta, koska tämä aihe on helposti opittavissa, kunhan on motivaatiota. Aija harrastaa muutakin luovaa, kuten maalaamista, sekä monipuolisesti urheilua ja hän on myös kolminkertainen isoäiti.
Työsuorituksen ohella nk. cultural fit on toinen yhtä vesiperä argumentti syrjiä iäkkäämpiä rekrytoinnissa. Jos kulttuurinen yhteensopivuus on sitä, että kaikki ovat kolmekymppisiä miehiä, niin ymmärtääkseni sellainen kulttuuri kuolee sukupuuttoon, tai ainakin tylsyyteen. Kulttuurin vaalimisen varjolla voi syrjiä huoletta, kukapa sitä pystyisi kyseenalaistamaan. Mutta lokeroidessamme ihmisiä iän tai elämäntilanteen mukaan, on helppo unohtaa, että arvot voivat olla hyvinkin identtiset. Oikea cultural fit on sitä, että jaamme yhteiset arvot, unelmat ja tavoitteet ja hyväksymme toisemme sellaisenaan.
