Scrum on siitä hyvä viitekehys, että nykypäivänä lähes jokainen tuntee sen tavalla tai toisella. Ikävä kyllä yksi sen suurimmista haasteista on, että lähes jokainen tuntee sen TAVALLA TAI TOISELLA.
En rupea tässä avaamaan sitä, mitä Scrum on. Tätä varten Scrum Guide on jokaisen asiasta kiinnostuneen saatavilla.
Tämän vuoden VersionOne state of Agile -kyselyn pohjalta jopa 56% yrityksistä, jotka pyrkivät olemaan ketterämpiä, hyödyntävät Scrumia tavalla tai toisella. Ikävä kyllä yllättävän usealla yrityksellä tuntuu olevan myös haasteita saada Scrumista ulos niitä hyötyjä, mitä sillä tavoitellaan.
Scrum on helppo oppia, mutta vaikea hallita hyvin.
VIITEKEHYS
Koska Scrum on löyhä viitekehys, sen käytännön hyödyntämisessä on tulkinnan varaa, ja sen suosio on luonut tilanteen jossa yksi sen kulmakivistä, eli empirismi, unohtuu. Usein oletetaan, että muut soveltavat viitekehystä samalla tavalla kuin oma organisaatio. Mutta todellisuudessa yhden Scrum ei olekaan sama kuin toisen Scrum. Tästä syystä hyödyt jäävät vajaavaisiksi tai jopa olemattomiksi.
Varsinkin projektityyppisessä työssä (toki myös tuotekehityksessä) on minulle noussut selkeäksi tavoitteeksi, että ennen kuin aloitetaan varsinainen yhteinen taival, niin YHDESSÄ ymmärretään perusteet, harjoitellaan ja sovitaan käytännön pelisäännöt.
ALOITETAAN PERUSTEISTA
Scrum on Agilea, mutta Agile ei tarkoita vain Scrumia. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kummankaan lähdemateriaaleissa (Scrum Guide ja Agile Manifesto) ei itse asiassa ole edes mitään viittausta toiseen. Juuri tämän takia onkin mielestäni tärkeää ennen käytäntöä varmistaa, että ymmärrys teoriasta on sama.
Sisältö ja läpikäynnin malli riippuu osallistujien lähtötilanteesta. Opin ja erehdyksen kautta vakiosisällöksi on muodostunut Ketterät arvot ja periaatteet (Agile Manifeston mukaan), Iteratiivinen ja inkrementaalinen kehitys, push ja pull työn ohjaamisen menetelminä sekä viimeisenä Lean. Kun näistä siirrytään Scrumin viitekehykseen, mielestäni viitekehyksen ymmärtäminen helpottuu.
YHTEINEN YMMÄRRYS HARJOITUSTEN KAUTTA
Mikään ei ole parempi tapa opetella yhteisiä työskentelymenetelmiä kuin käytännön harjoittelu. Scrumin tapauksessa harjoitukset, joissa menetelmää hyödyntäen rakennetaan yhdessä joku konkreettinen lopputuote, toimivat ehdottomasti parhaiten.
Meillä Legot ja niillä kaupungin rakentaminen on noussut ykkösharjoitukseksi, ja tästä harjoituksesta havainnot, omat kokemukset sekä saatu palaute ovat olleet vain ja ainoastaan positiivisia.
Lähes poikkeuksetta ensimmäiset sprintit ovat aina alkaneet haparoiden, kun ymmärrystä ja yhteisiä toimintatapoja on etsitty, ja lähes poikkeuksetta viimeisessä sprintissä on saatu aikaan mahtavia lopputuloksia, kun yhteinen rytmi on löytynyt harjoituksen aikana. JOKA KERTA kaupungin lopputulos on ollut täysin erilainen kuin edellisellä kerralla, ja silti JOKA KERTA lopputulos on vastannut asetettuihin vaatimuksiin ja tavoitteisiin.
OPEISTA KÄYTÄNNÖN PELISÄÄNTÖIHIN
Harjoittelusta on hyvä jatkaa pelisääntöjen luomiseen. Eli käydään yhdessä läpi mitä harjoituksen kautta viitekehyksestä opittiin ja lähdetään sen kautta sopimaan, kuinka alkavassa projektissa tullaan käytännössä työskentelemään yhdessä.
Asioita, joita on hyvä sopia, saattavat olla esimerkiksi Definition of Done (milloin kehitettävä käyttäjätarina on oikeasti valmis), Definition of Ready (milloin käyttäjätarina on valmis kehitettäväksi), Sprinttikalenteri ja erinäiset vastuut läpi sprintin.
TAVOITTEENA JATKUVA PARANTAMINEN
Shu Ha Ri: Eli opitaan säännöt, sovelletaan sääntöjä ja lopulta luodaan omat säännöt.
Yksityiskohtien taso ja aiheet voivat vaihdella projektista toiseen, mutta tärkeintä on, että alun pelisäännöt ovat kaikille samat ja selkeät. Pelisääntöjä ei kuitenkaan kannata tulkita raamatun lailla. Niistä saadaan pohja, jota voidaan lähteä parantamaan sprintti kerrallaan.
Loppujen lopuksi Scrum itsessään ei ole tavoite. Jatkuva parantaminen on tavoite.
