Kun Bilotin konsulttijoukkoa katsoo kauempaa, voi havaita, että sen lisäksi että tämä joukko tietenkin näyttää varsin edustavalta, meillä on töissä toimialan todellisia senioreita huima määrä. Kun rekrykandidaatti hakee meille töihin, titteleistä yleensä keskustellaan ja usein huomataan, ettei senioriteetti kaikkialla muualla ole sitä, mitä se on Bilotilla.
Bilotin 52 seniorikonsulttia ei ole saanut titteliään kiitokseksi palvelusvuosista, onnistuneesta projektista tai muuten vaan, kun nyt tuli pyytäneeksi. Senioriteetti ansaitaan omaa osaamistaan kehittämällä, kantamalla laajempaa vastuuta asiakkaasta, tukemalla junioreita. Titteli on sekä kunnianosoitus että vaatimus.
Voiko pitkään yritystä palvellut konsultti sitten olla suorituksessaan jatkuvasti huipulla? Kyllä voi. Jos Teemu Selänne voi pelata NHL:ssä lätkää 20 vuotta, miksei konsulttikin pystyisi samaan omassa ammatissaan. Nuoria haastajia on varmasti molemmissa ammateissa aina kintereillä, mutta jos treenaa, pysyy kunnossa. Osaaminen ei häviä.
Kyllä 2010-luvun työelämä on kummallista senioriteetin näkökulmasta. YT-karusellissa tuijotetaan milloin mitäkin prosenttia, lukua ja käyrää. Ikäsenioreille näytetään ovea sen enempiä miettimättä. Ja jotta tilanne olisi mahdollisimman hankala, rekrytoinnissa rehottaa ikärasismi. Kaikki tämä vain sen takia ettei osata ja jakseta johtaa. Työkykyä, osaamista ja suoritusta pitää johtaa. Ikähän on vain numero.
