Taitaa olla aika harvassa ne yhtiöt, jotka uskaltavat ennustaa ensi vuodelle kasvua saati budjetoida kasvun varaan. Oma agendani kasvuyhtiössä on hiukan toisenlainen – haluan olla kasvu-uralla vaikka väkisin. Ei siksi, että se olisi joku kansalaisteko vaan siksi, että uskon siihen, että edelleen voimme kasvaa. Se vaan vaatii tavallista enemmän energiaa ja sinnikkyyttä – ja se on haaste, johon haluan voida vastata. On minua naiviksikin haukuttu, mutta vastahankoinen suhtautumiseni lamaa kohtaan ei johdu siitä, ettenkö olisi sisäistänyt globaalit, makro-ekonomiset, poliittiset, demografiset ja sosio-ekonomiset syyt siihen miksi talousennusteet ovat pitkässä juoksussa mitä ovat, mutta olen myös yhä enemmän vakuuttunut, että PK-sektorin potentiaalinen vaikutus kasvun käynnistäjäksi on todellinen. Samaan uskoo moni muukin ja alan vihdoin tuntea kansanliikettä muistuttavan, etäisen orastavan jyrinän. Retoriikka kovenee aste asteelta ja jyrähdyksiä kuulee yhä useammin, joskus aika mielenkiintoisiltakin tahoilta.
Olen pohjimmiltani realisti ja toki teen parhaani ollakseni vastuullinen yritysjohtajakin ilman hulluja riskejä, mutta pessimismiin en vaivu ja siksi etunoja on ihan kohtuullinen. Suomen Pankin tuorein BKT:n kasvuennuste vuosille 2015-2016 on pakkasella ja muiden pankkien ennusteet nekin aika masentavia. Inflaation ennustetaan olevan alle yhden ja Venäjä talous on romahtamisen partaalla. Raha halpenee edelleen. Bensakin. Sääkartoissa ei näy ydintalvea, mutta siltä kyllä tuntuu. Optimismiin ei oikein löydy kunnon perusteluja, mutta ilman toimia, tätä menoa tämä ennuste kyllä toteuttaa itsensä, Oidipuksen tapaan.
Olen tästä jonkin verran kirjoitellutkin (5.9, 19.9, 29.10) ja kiitän edelleen saamastani tuesta, palautteesta ja keskustelusta. En vain suostu tyytymään siihen, että ympäristö ei tarjoa aineksia rakentaa kasvua. Kysyn, että mitä pitää tehdä, jotta kasvaminen olisi mahdollista? Minulle soitti muuan ministeriön virkamies mennä viikolla sanoi minulle aikalailla suoraan, että ”nyt emme oikein tiedä mitä tehdä, joten soittelemme läpi yritysten päätöksentekijöitä ja kysymme neuvoa”. Samaan aikaan sekä pelottava että huojentava tilanne. Pelottava siksi, että ministeriötasolla kellutaan ja huojentavaa että nyt vihdoin haetaan kentältä vastauksia.
Sinusrytmin palauttamiseksi tarvitaan kunnon lataus ja vahvat lääkkeet päälle. Jotkut ovat jo näitäkin ehdottaneet, mutta pääosin ne ovat olleet hiukan ehkä turhan akateemisia harjoitteita. Yksi tuore aloite, joka vaikuttaa varsin lupaavalta on Kasvuryhmän tekemä. Siinä on hiukan ryhmäterapian makua, mutta kriittistä massaa, yhdessä oppimista ja jakamista on siinä määrin, että se voi johonkin johtaakin. Aloitteentekijöille siitä iso kiitos! Hyvää pöhinää syntyy start-up kentässäkin ja Slush-viikolla olikin taas uuden-alun tunnelmaa, joka tosin häipyi isosta kuvasta Messukeskuksen tyhjennyttyä. Ja päälle vielä spekulointia siitä, että Helsinki on Tukholman lailla liian kallis start-upeille.
Rakentavaa olisi kai ehdottaa jotain eikä vain valittaa. Ottamatta kantaa onko oman toimintaympäristön kautta tulevat lääkkeet ainoat oikeat, seuraavat ainakin suoraan vaikuttaisivat suoraan meidän kykyyn kasvaa, luoda lisää työpaikkoja ja auttaa polkaisemaan markkinaa uudelleen eloon.
- Työllistymistuen shokkinosto. Olemme tänä vuonna palkanneet melkein 30 uutta työntekijää ja osa heistä ovat olleet ”in-between-jobs”, osa YT-uhan alla ja osa luonnollisesti muutenkin liikekannalla. Työpaikat, joihin he ovat tulleet ovat olleet kuitenkin uusia, kasvumme luomia työpaikkoja, jotka olemme luoneet omalla investoinnilla. Olkaa hyvät.
- Kansainvälistymistuen shokkinosto. Suomen markkina ei kasva, joten meidän oma kasvumme on pitkälti markkinaosuuden kasvattamista – se on joltain toiselta pois. Jos haluamme todellista nettokasvua saada, meidän pitää pyrkiä hakemaan sitä ulkomaanmarkkinoilta. Tämä oli myös Kasvuryhmän aloiteryhmän konsensus. Vähemmän keskustakirjastoinvestointeja ja julkisen sektorin perälaudan tiivistäminen toisi jo sellaisen pääomaruiskeen viennin edistämiseksi, että sillä kasvua tavoittelevat yhtiöt saisivat hyvän startin.
- Tuotekehitysinvestointien shokkituki. Työ- ja elinkeinoministeriö julistaa yrittäjyyskulttuurin ja yritysilmaston kohentamisen nimeen. Kasvuyrityksille on tarjolla tukea ja rahoitusta TEKESin, ELYn, Finnveran ja Teollisuussijoituksen kautta ja Finpro palvelut ovat nyttemmin ilmeisesti muutteet osittain maksuttomiksi. Mekin olemme kasvuväylässä, mutta kehittämisen tarve on näissä olosuhteissa valtava, että tarjolla oleva rahoitus ei riitä kuin alkuun.
- Yritysverotuksen shokkikevennys. Uskaltaisimmeko kokeilla vaikka yritysverotuksen puolittamista määräajaksi. Sillä ehdolla tietenkin, että yritykselle syntynyt säästö ohjattaisiin kasvun rattaisiin, tuotekehitykseen ja kansainvälistymisinvestointeihin. Olisi ainakin mukava nähdä vääristelemätön simulointi mihin tämä johtaisi.
Oman toimialani kannalta todella hyvä listaus on muuten ICT2015 –ryhmän raportti, jossa oli ansiokkaasti lueteltu peräti 21 polkua kitkattomaan Suomeen. Onhan näitä lääkkeitä vaikka kuinka, mutta aina tuntuu olevan joku viisas torjumassa niitä sivuoireiden takia tai koska niitä väitetään plaseboiksi. Luulen, että nyt aika moni jo sietäisikin pientä vapinaa ja huimaustakin jos luvassa olisi pääsy kasvu-uralle.
Kuten sanottu, tulevaisuuden kasvussa on paljon laitettu uskoa siihen, että pienten yritysten ja yrittäjien kautta voimme saada kasvu käynnistettyä uudelleen. Tällöin olisi tietysti hyvä, että yrittäjien, varsinkin pienten yritysten yrittäjien olisi hyvä saada roolinsa virallistettua myös osapuolena työmarkkinakentässä.
Kaikella tällä tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että nyt on tunnuttu kokeilevan kaikkea nättiä, kun tarve on paljon, paljon ronskimmalle terapialle – tarvitaan oikeasti shokkihoitoa, hevoskuureja, todellisia tekoja, jotain ennen kokeilematonta, jotain rohkeaa ja jotain disruptoivaa, joka saisi sykkeen taas käyntiin. Muuten käy kyllä niin, että synkkä ennuste toteuttaa itse itsensä.
