Miksi et peukuta tätä postausta?

04.08.2017

Miksi et peukuta tätä postausta?

”Välillä tuntuu, että kun somettaa työjuttuja, se on kuin huutaisi avaruuteen – muutama lähipiiriläinen tykkää postauksesta ja that’s it”, pohtii Mathias Hjelt keskellä heinäkuuta vertaillen B2B-somepostauksia harrastusprojektiin liittyvään julkaisuun, joka keräsi yhdessä yössä tykkäysvyöryn, jakoja, kommentteja ja jopa liidejä.

Lukuisat harrastuspostauksen keräämät asialliset kommentit tihkuvat innostusta. Tunnelman tiivistää kommentti: ”That’s fucking sexy+”, vaikka kyseessä ei olekaan porno vaan musiikkiharrastukseen liittyvä rakennusprojekti.

Mathias jatkaa pohdintaansa: ”Miten työpostauksista saisi yhtä kiinnostavia? Mitä täytyisi julkaista enterprise softaan tai commerceen liittyen, jotta reagointi olisi tämän kaltaista: “That’s the coolest thing I’ve ever seen”? Entä missä ajatuksia pitäisi julkaista? Jostain täytyy löytyä ihmisiä, jotka suhtautuvat duuniasioihin yhtä intohimoisesti kuin nämä kitaristit apparaatteihinsa!” 

Minut tämä pohdinta sai ainakin innostumaan niin, että huomaan kirjaavani ajatuksia muistiin kesken lomareissun.

Miksi juuri kyseinen kuvapostaus sai ihmiset innostumaan?

Tunnetta ja työtä – kuva hohkaa henkilön omaa innostusta. Projektiin on uponnut lukemattomia tunteja. Flow ja oivallukset tirskuvat kuvasta. Milloin koit samaa työsi äärellä? Jaoitko tunteen ja tilanteen somessa? Jos et, miksi et?

Vinkki: Kun seuraavan kerran innostut työn äärellä niin, että posket hehkuvat tai sappi kiehuu, kirjoita. Jaa, someta. Anna palaa. Älä mieti liikaa, asiakkaan polkua ja tuoko tämä liidejä tai onko linjassa uuden strategiamme kanssa. Jaa, kun opit jotain uutta. Kerro, kun innokas hiki roiskuu.

Kansainvälinen, laaja yleisö – kuva oli jaettu alan harrastajien kansainvälisessä ryhmässä. Potentiaalisia innostujia, musiikkia maailmanlaajuisesti harrastavia ihmisiä, on enemmän kuin IT-alaa suomenkielellä seuraavia. Jos näistä yleisöistä laskisi jonkun vertailuprosentin, olisi kysyjän keräämät tykkäysmäärät suomenkielisille IT-aiheisille postauksille itse asiassa ihan kelpoja.

Vinkki: Määrien sijaan kannattaakin pohtia laatua. Keitä toivon tavoittavani? Mistä he löytyvät? Etkö tiedä? Kysy! Etsi kohderyhmään kuuluva tai kolme ja kysy heiltä, missä seuraavat alan keskustelua. Lymyilevätkö keskusteluineen Facebookin suljetussa ryhmässä?

Miksi työaiheiset postaukset sosiaalisen median kanavissa eivät saa tykkäysvyöryjä?

Tykkäämisen vaikeus

Jos peukutan tätä työaiheista kuvaa, mille peukkuni osoitan? Julkaisijan työnantajalle? Aiheelle? Entä, jos olenkin töissä kilpailijalla? Tai hakemassa sellaiselle? Mitä asiakkaani tai yhteistyöyritys ajattelee, jos tykkäilen tästä? Liikaa kysymyksiä. Some-ahdistus ja lopulta siirtyminen kissavideon äärelle.

Vinkki: Tee tykkääminen helpoksi. Jaa ihmisen kokoisia asioita ihmiselle. Mieti, miten voisit tekstiäsi, kuvaasi ja kirjoitustasi muokata niin, että jos se olisi kilpailijasi julkaisema, voisit heittää peukun pohtimatta. Pidä jo kyllästymiseen asti jankattu totuus mielessä: B2B on P2P – yritykset eivät puhu yrityksille. Ihmiset puhuvat ihmisille. Puhu sinä ihmiselle. Ihan samalla tavoin, kuin puhut kasvokkain kaverille.

Valitse kanavasi ja niihin aiheet

Ennen kuin ehdin vastaamaan pohtijalle, ehti Mika Tanner jo jakamaan Mathiakselle ajatuksensa kanavavalinnoista ja siitä, mitä aiheita ja ajatuksia hän missäkin jakaa.

Vinkki: Listaa paperille ihan tältä istumalta omat some-kanavasi. Mieti, mitä aiheita julkaiset missäkin. Keille puhut? Kun kanavavalinnat ja niissä jaetut aiheet ovat itsellä kirkkaina mielessä, on spontaanien, intoatihkuvien tarinoiden jakaminen helpompaa. Moni hyvä juttu on jäänyt julkaisematta, kun herkullinen aihe tippuu kädessä pohtiessa: mihin kanavaan minä tämän laitan? Näkeekö äiti tai pomo tämän? Voiko nähdä? Mitä naapuri tästä ajattelee. Ja taas palataan kissavideoiden äärelle.

Ei sittenkään sosiaalisen median oire vaan ihmisyyden ilmentymä

Kollega jatkaa hyvää pohdintaansa: ”Työaiheisiin saamani peukut tuntuvat usein kohteliaisuustykkäyksiltä tai omaa tietoista henkilöbrändiä sopivasti pönkittäviltä. Esimerkin harrastepostauksen kommentoijista yksikään ei tiennyt kuka olen, kukaan ei edustanut mitään, kukaan ei halunnut nostaa omaa profiilia. Jokainen oli aidosti innostunut oma itsensä.”

Nyt omat viisasteluni kanavavalinnoista ja spontaaniuden suloista tuntuvatkin aika naiveilta. Kyse ei olekaan somen perusteorioista. On kyse jostain ihmisyyden ilmiöstä. Jos kukka-asetelmia harrastuksekseen laativa henkilö julkaisee upean kuvan, kerääkö hän kuvallaan enemmän peukkuja, kuin aivan saman kuvan julkaiseva alan ammattilainen? Entä jos kukkien tilalla onkin käsityönä rakennettu vahvistin? Puinen rumpu? Tuhansien ihmisten työtä helpottava, toimiva ja onnistunut integraatio kahden järjestelmän välillä? Vapaa-aika ja -ehtoisuus voittaa melkein aina.

Kertoisin kovin mielelläni ratkaisun tähän mysteeriin. Harmikseni en tiedä vastausta. Tiedätkö sinä?

Olisi hieno, jos tämä pohdinta käynnistäisi keskustelun, josta voisi oppia rahtusen somesta ja paljon ihmisestä.


Jälkikirjoitus: Tätä kirjoitusta laatiessani innostuin some-pohdinnan lisäksi myös helmityökavereistani. Keskustelun käynnistänyt Mathias on meidän Portfolio & Offering -managerimme, aiheeseen hyviä kommentteja heittänyt Mika on CEO. Jutussa mainituista kissavideoista ehdotin jo aikaisemmin ihan omaa blogipostausta, jota HR-johtajamme Sini ei suinkaan tyrmännyt vaan lupautui mukaan ideoimaan. Some on ilokseni ymmärretty tärkeäksi, pohdinnan arvoiseksi työksi, johon koko yritys johtoa myöden osallistuu.


Lähes sama kirjoitus on julkaistu aikaisemmin LinkedIn:ssä: Miksi et peukuta työjuttuani?

Jaa
Contact Person

Bloggaaja

Terhi Jaakkola

Bilot-Alumni