Ketterien menetelmien – tunnetaan myös agilena – historia voidaan jäljittää 50-60-luvulle asti ja menetelmien pääperiaatteet kuvaava manifesto lähestyy sekin täysi-ikäisyyttä. Tästä huolimatta ketterät menetelmät ovat vasta viime vuosina nousseet projektien toteutuksessa kunnolla esille, kilpailemaan perinteisen vesiputousmallin kanssa. Ikävä kyllä menetelmien ja varsinkin niiden periaatteiden ymmärrys ei ole päässyt suosion kanssa samalle tasolle, ja tästä johtuen niitä ymmärretään ja käytetään ajoittain väärin. Siksi ajattelin selventää muutaman keskeisen ketteryyteen liittyvän asian.
1. Työkalu ja roolit eivät tee ketteräksi
Se, että projektin toteutus tehdään sprinteissä tai iteraatioissa, vaatimukset on tallennettu Jiran ”backlogiin” ja projektipäällikkö on uudelleen (virheellisesti) nimetty Scrum Masteriksi, ei tee kehityksestä vielä ketterää. Oikein käytettynä työkalut ja roolit tukevat ketterien periaatteiden toteuttamista, mutta irrotettuna oikeasta käyttötarkoituksesta niiden hyöty on marginaalinen.
2. Scrum ei ole synonyymi ketterälle kehittämiselle
Scrum on ketterää kehittämistä, mutta kaikki ketterä kehittäminen ei ole Scrumia (taikka SAFea). Scrum on selkeä menetelmä, joka on helppo oppia, ja ainakin omaan maailmankuvaani sen säännöllisyys sopii täydellisesti. Tästä huolimatta Scrum ei todellakaan sovi kaikkiin tilanteisiin tai ympäristöihin. Kun projektia siis lähdetään suunnittelemaan, niin Vesiputouksen rinnalle on myös muita vaihtoehtoja kuin puhdas Scrum, jos halutaan ketterämpää toimintamallia.
3. Ketterä kehittäminen ei automaattisesti tarkoita nopeampaa tai halvempaa
Ketterät menetelmät yhdistetään usein nopeuteen, mutta nopeus ymmärretään väärin. Kyllä, ketterät menetelmät mahdollistavat nopeamman arvon tuottamisen, kun asioita tehdään pienissä osissa ja tarkastellaan säännöllisesti. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että projekti saataisiin valmiiksi nopeammin.
Kehitysnopeuteen vaikuttaa myös ihmisten kokemus ja kyvykkyys omaksua ketteriä menetelmiä. Toimintatapojen muutos ei ole koskaan helppoa, ja kun projekteissa on mukana ihmisiä, joille menetelmät ovat uusia, niin niiden omaksuminen vaatii aikaa. Tämä usein hidastaa kehitystyötä.
Väärinkäsitys nopeudesta saa usein myös luulemaan, että ketterä kehittäminen on halvempaa, mitä se harvemmin on. Toisaalta, vaikka rahaa menisikin enemmän niin tuotto sijoitusta kohden on usein parempi. Tämä johtuu siitä, että matkan aikana pystytään tarkastelemaan tuloksia ja varmistamaan, että keskitytään oikeisiin asioihin.
4. Ketteryys edellyttää sitoutumista ja kommunikointia
Jos tavoitteena on tehdä asioita ketterämmin, niin se ei tarkoita, että kehitystiimille annetaan lista kertaalleen mietittyjä vaatimuksia ja käsketään saamaan ne valmiiksi 10 kerrallaan, 2 viikon sykleissä. Ketterä kehittäminen edellyttää jatkuvaa tasapuolista kommunikointia, suunnittelua ja tarkentamista. Jotta tämä on millään tavalla mahdollista, liiketoiminnan pitää sitoutua olemaan kehitystiimin jatkuvana apuna. Vain silloin pystytään varmistamaan, että tehdään oikeita asioita ja että kaikki tieto on käytettävissä.
5. Ketteryys vaatii avoimuutta, luottamusta ja kunnioitusta
Todellinen ketteryys ei ole mahdollista ilman turvallista ympäristöä. Jotta ketteristä kehitysmalleista saadaan niiden todellinen hyöty irti, pitää ympäristön tukea kulttuuria, joka mahdollistaa tasapuolisen kommunikoinnin, avoimen yrittämisen, virheet, oppimisen ja muutokset.
On turhaa puhua ketterästä kehittämisestä, jos kaikki työhön osallistuvat henkilöt eivät ole samanarvoisia. Siinä missä onnistumisista, niin myös haasteista ja virheistä pitää pystyä keskustelemaan avoimesti. Jokaisen yksilön pitää pystyä luottamaan siihen, että he työskentelevät ympäristössä, jossa on turvallista yrittää ja epäonnistua.
Loppujen lopuksi ketteryys tarkoittaa sitä, että etsitään parempia tapoja saada aikaan hyviä tuloksia. Tästä johtuen tuntuu sopivalta lopettaa tämä kirjoitus Modern Agilen neljään perusperiaatteeseen:
