Asiakkaita tavatessani kuvaan modernia agiilia eli ketterää kehitystä yhteisenä päätöksenä edetä mukautuvasti kohti sovittua kokonaisuutta, sovitussa aikataulussa ja tähän työhön allokoidulla konsulttipanostuksella. Ketterä etenemistapa ei merkitse minulle pelkkää protoilua ja sprinttejä, vaan yhteistä panostusta asioiden edistämiseksi.
Eteneminen on hyvin suunnitelmallista, vaikkakaan ei yhtä ennakoitavaa, kuin vesiputousmallisessa projektikehityksessä.
Ytimenä on aina kaiken turhan välttäminen.
Luotammeko toisiimme?
Alku sujuu aina nyökytellen: meille myös ketterää ja kiiltävää, kiitos! Mutta emmekö voisi saada kuitenkin kiinteät kehykset toimitukselle? Jonkun hoitamaan koko sirkuksen, koska meillä ei itsellämme ole tähän nyt yhtään aikaa?
Merkittävin muutos on mielestäni korostunut molemminpuolinen luottamus. Kysesssä ei ole toimittaja-tilaaja -malli vaan yhteistyöprojekti, jossa molempien osapuolten panostus koko projektin ajan on yhtä tärkeää, ja myös palkitsevaa.
Irrallisen toimituksen sijaan sykkivä tiimi
Ketterästi kehittäessä asiakas saa parhaissa tapauksissa käyttöönsä kehitystiimin, jonka työskentely hitsautuu yhteen asiakkaan edustajien kanssa. Tiivis ja tehokas kokonaisuus pystyy mukauttamaan sisältöä matkan edetessä ja viisauden lisääntyessä.
Asiakkaan tärkein edustaja on tuotteen omistaja (= Product Owner). Hän on kehitystyön sisällön ja rytmityksen kannalta keskiössä. Tuoteomistaja vastaa toimituksen ja kehitystiimin työn arvon maksimoimisesta.
Rehellinen ja realistinen muistutukseni kaikille: tuotteen omistajalta vaaditaan jatkuvaa läsnäoloa ja päätösten tekemistä hyvin nopealla rytmillä. Hänen tehtävänä on myös manageerata johdon odotuksia lopputuotosten suhteen. Usein henkilö on myös muutosagentti yrityksen sisällä. Annathan hänelle kaiken hänen tarvitseman ajan ja resurssit? Saat ne moninkertaisina takaisin.
Agiili – uusi aspiriini joka särkyyn?
Suosittelen ketterää kehitystapaa asiakkailleni silloin, kun kehitystyö on jatkuvaa, kun liikkeelle lähdetään vaiheittain ja kehitystyöhön tarvitaan sen verran panostusta, että saadaan aikaiseksi toimitustiimi.
Kun toteutuksen aikataulu on lyhyt, työrupeama pieni ja lopputuotos selkeä, on perinteinen vesiputousmalli edelleen toimiva.
Muista kertoa
Yleisin ojaan ja allikkoon päätymisen syy on kommunikoinnin puute. Tahtotila on olemassa, mutta kiireen iskiessä ohjaus siirtyy tietoisuudesta selkärankaan. Perinteisen toimittaja-tilaaja -mallin opitut vastuut otetaan vaistomaisesti käyttöön heti ensimmäisen kolhun kohdalla.
Toimittajalle on kaikkein tärkeintä kommunikoida jatkuvasti asiakkaalle, miten asiat edistyvät, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitä kysymyksiä on avoimena. Asiakkaan tiimin edustajan täytyy kommunikoida omassa organisaatiossaan ylöspäin ja sivuille väsymättömästi. Kertoa edistysaskelista, muutoksista, saavutuksista.
Ilman jatkuvaa kommunikointia erinomainenkin ketterästi toteutettu projekti näyttää seurantaryhmän silmissä kaoottiselta puuhastelulta.
Pahimmassa tapauksessa päädytään ystäväni kuvaamaan tilanteeseen: ”Agiili järjestelmäkehitys = kaaos – tehdään, mitä keretään, tulee, mitä sattuu. Varmaa on ainoastaan se, että budjetti ylittyy.”
Lue myös:
Erkka Puusti: Want to understand agile? Try climbing!
