13.03.2014

Kannattavuuslaskentamallin kehittäminen vaatii intohimoa ja halua ymmärtää yrityksen liiketoimintamalli

Laskentamalli kertoo paljon

Merkittävin syy miksi yritysten asiakas- ja/tai tuotekannattavuuslaskennan kehittäminen on intohimoni on se, että tuottojen ja kustannusten virtojen mallintaminen kannattavuuden laskemiseksi ja oikeanlaisen tiedon tuottamiseksi päätöksentekoon pakottaa yrityksen käymään läpi niin liiketomintaprosessinsa kuin tuotto-, kustannus- ja allokointiajuridataa tuottavat tietojärjestelmänsä. Oikein rakennettu laskentamalli kertoo paljon yrityksestä:

Kysymysten kautta tarkoituksenmukaiseen malliin

Lähtökohtaisesti ensin pitää ratkaista, miten rakennetaan hyvä laskentamalli? Tärkeää on pitää mielessä ”tarkoituksenmukaisuuden periaate” – eli keskitytään siihen mikä on päätöksenteon kannalta merkityksellistä. Tätä voi testata ennen järjestelmän implementointia testikysymyksillä ja arvioimalla pystyykö suunnitteilla oleva malli tuottamaan vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. Esimerkiksi voimme kysyä:”Paljonko on pakkauspalvelumme kustannus? Jääkö 10 EUR hinnasta palvelulle katetta, vai onko palvelu lisäarvopalvelu, jonka kustannus pitää kattaa tuotteiden tai muiden palveluiden myynnillä?”. Jotta mallille osataan asettaa oikeanlaiset kysymykset, tulee tunnistaa mallin tuleva käyttötarkoitus, esimerkiksi:

Sinänsä itse kannattavuuslaskennan matematiikka ei ole monimutkaista, mutta tietojen saatavuus esimerkiksi toimituskustannusten tai markkinointitukien osalta voi tehdä laskennasta ja raportoinnista haastavaa. Tärkein nyrkkisääntö kustannus- ja kannattavuuslaskennassa on  ”Käyttäkäämme talonpoikaisjärkeä!”. Olen urani aikana tehnyt tuhansia raportteja ja analyyseja ja pyöritellyt lukuja muutamista euroista useisiin satoihin miljooniin, mutta koskaan laskenta ei ole ollut perus plus-, miinus-, kerto- ja jakolaskentaa monimutkaisempaa.

Tärkeätä on myös tunnistaa, ettei ensimmäinen versio laskennasta tarvitse olla täydellinen, vaan laskennan kehittäminen on jatkuva prosessi, jossa allokointisääntöjä kehitetään sitä mukaa kun luvuista ja liiketoimintamallista opitaan uutta ja mallia voidaan joko yksinkertaistaa tai tarkentaa esimerkiksi silloin kun ajuritietojen saatavuus paranee järjestelmäkehityksen myötä.

Yhdistelmä eri allokointimetodeista

Riippuen yrityksen toimintamalleista, joiden pohjalta toiminnot ja käytettävät ajurit määritellään, on tärkeätä arvioida käytetäänkö laskennassa standardilaskentaa (Standard Costing), perinteistä toimintolaskentaa (ABC), aikapohjaista toimintolaskentaa (Time-Driven ABC) tai jotain muuta allokointimetodia. Mallin ymmärrettävyyden, ylläpidon ja käytettävyyden kannalta allokointimetodilla on suuri merkitys. Yleensä laskentamallit ovat yhdistelmiä eri metodeista, jolloin kullekin allokoitavalle tuotto- ja kustannuserälle valitaan sopivin toteutettavissa oleva allokointimetodi. Kustannuseräkohtaisia allokointimetodeja voidaan muuttaa myös myöhemmin kun ymmärrys mallista kasvaa ja tarvittavien allokointiajuritietojen saatavuus paranee. Mallinnuksen kompleksisuudessa on tyypillisesti toimialakohtaisi eroja.

Miten mallinnuksessa onnistutaan

Miten sitten onnistutaan määrittelemään edellämainitut asiat – käyttötarkoitus, tarkoituksenmukaisuus, oikeat allokointimetodit, jne? Perehtymällä aiheeseen ja suhtautumalla siihen intohimolla. Lisäksi on hyvä kysyä näkemystä tahoilta, jotka ovat jo aikaisemmin tehneet kannattavuuslaskentaprojekteja – pyörää kun ei edelleenkään tarvitse keksiä uudestaan.

Tässä hieman kannattavuuslaskennasta. Mitä edelläkirjoitetut asiat tarkoittavat laskenta- ja raportointijärjestelmän suunnittelun, implementoinnin ja arkkitehtuurin kannalta – siitä kirjoittelen jokin toinen kerta.

Jaa
Contact Person

Bloggaaja

Samuli Sikanen

Business Lead, Pricing & Profitability Management