Kielipoliisi on mukana antamassa Keskusrikoskielipoliisille virka-apua eskaloituneessa piiritystilaneessa. Kohteena on keskisuuri teollisuusyritys ja sen ikkunattomimpaan huoneeseen lukittautunut yrityksen työntekijä. “Kuuleeko Karhukirjeryhmän johtaja? Kuuntelen. Kohteena on hankejohtajaksi itseään kutsuva mieshenkilö, joka on linnoittautunut auditorioon, ottanut yrityksen projektisalkun ja palveluportfolion panttivangeikseen ja ilmoittamansa mukaan virittänyt ne kaikki räjähdyspisteessä oleviksi hankkeiksi. Nyt ei kukaan yrityksessä eikä sen toimittajissa tiedä mikä on ohjelmaa, projektia tai jatkuvaa palvelua. Arvio tästä koituvista vahingoista liikkuu kuukausitasossa miljoonissa euroissa.”
Kielipoliisi esittäytyi viime kerralla Teollisen Internetin merkeissä. Termi Internet of Everything on tullut myös ajankohtaiseksi ja sitäkin olisi voinut käsitellä, mutta eiköhän senkin joku kammiossaan katkeroituva kielen ankeuttaja muunna Mekaaniseksi Internetiksi tai muuksi kielirikkaruohoksi. Vaan, siirrytäänpä tällä kertaa vakavan rikollisuuden pariin, hankkeisiin!
Arvatkaapa mikä on hanke? Se on hämeenlinnalaisella pellolla törröttävä rapistuva mainoskyltti – toki kallis sellainen! Se on eurajokelaisella niemellä seisova keskeneräinen betonikasa, jonka pitäisi (taas) jonkin vuoden päästä tuottaa kohtuullisen määrän megawatteja. Se on myös usein julkisen sektorin ei vielä aivan valmis tai välttämättä tarpeellinenkaan IT-orientoitunut viritys.
Kielipoliisi on vuosien mittaan ottanut tavaksi arvioida orgnisaatioiden ja ihmisten toimintaa hankepuheen kautta: mitä enemmän ja kategorisemmin kaikki tekeminen on hanketta, sitä varmemmin moni asia jää epämääräiseksi puuhasteluksi eikä oikeastaan edes ymmärretä mikä tekeminen kuuluu mihinkin tai mitä sen pitäisi olla. Lopputuotokset kärsivät ja tekeminen menee niistä etäälle.
Tämä suomen kieleen pesiytynyt substantiivi on jonkinlaisen vallitsevan käsitykseen mukaan synonyymi projektille. Kielipoliisi tervehtii normaalisti ilolla kielen rikkautta ja moninaisuutta, mutta tämä pahainen hanke onkin liian usein susi lampaan vaatteissa – susi jo syntyessään – ja orwellilaiseen suuntaan nojaava sumentaja. Kielipoliisin mielestä hanke kuvaa lähinnä aietta, eikä ole missään nimessä projektin synonyymi! Samoilla linjoilla on (ollut) myös Projekti-Instituutti erotellessaan hankkeet erillisiksi olioiksi ohjelmajohtamisessa. Kielipoliisi ei täysin jaa kyseisen opinahjon linjausta, mutta jos koet välttämätöntä tarvetta käynnistää asioita hankkeiden kautta, niin tuo linjaus on sen osalta pätevä.
Hankepuhe tuottaa viestinnällistä vahinkoa kahdella tasolla:
- se peittää alleen skaalan. Mikä on ohjelmatasoista tekemistä, mikä taas täsmällistä projektitekemistä? Patologisimmat hankepuhujat sotkevat IT-maailmassa mukaan myös jatkuvien palvelujen tyyppiset tekemiset. Silloin kannattaa juosta – kovaa.
- se tekee keskustelusta metakeskustelua. Ei kohdisteta sanoja ja ajatuksia varsinaiseen lopputulemaan, konkretiaan. Hanke on hankepuhujalle suojakilpi, jonka suojissa voi puuhastella mitä lystääkään.
Kielipoliisi on viestinnästä pitkälti samoilla linjoilla kuin herra Wiio: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta”. Kas kun me suomalaiset emme ole järin tunnettuja väkevistä viestintäkyvyistämme, niin mitäpä luulette auttaako meitä kovastikin näin yhteiskunnan kannalta jos tekemiset “tuttavallistetaan” hankkeiksi? Kielipoliisi täräyttää pöytään suoran epäilyn siitä, että hankepuhe huonontaa viestintää ja vesittää ymmärrystä väkisinkin lopputulemien laatuun vaikuttaen! Projektikielessä tämä tarkoittaa aikataulua, toimitteita ja kustannuksia. Tämänhetkisessä taloustilanteessamme ei olisi varaa hankepuheeseen.
Entäpä sitten englanninkielinen projektimaailma ja hankekieli? Englanninkielinen projekti- ja ohjelmakieli ei tunne hankemaista termiä. Joku voi toki tunkea sitä endeavouria sinne vastineeksi, mutta käsi ylös: kuka ei pärjää englanninkielisessä projekti- ja ohjelmatekemisessä termeillä project ja program ilman hankevastinetta? Siinä on kuulkaa lisäarvot tapissaan, kun suomalainen hankepäällikkö puhuu rallienglannillaan offshoren kaverille hankkeestaan…
Kielipoliisin oma teoria hankkeen mukanaroikuttamisesta viittaa historiaamme ja kulttuuriimme: “ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla”. Germaanisen täsmällisessä ja tavoitteellisessa kulttuurissa ei aietta kuvaavalle termille ole käyttöä jotain poikkeuksellista (kuten avaruussukkula) lukuunottamatta – projektit syntyvät kun ne sanotaan ääneen. Venäläinen ystäväni taas manaa usein erästä venäläistä hanketta (moottoritie kahden pikkukaupungin välillä), jolle olisi olisi ollut tilausta ja tarvetta jo iät ja ajat. Tyypillistä itäslaavilaista puuhastelua! Voisiko hankkeen siten ajatella olevan idän ja lännen välissä olemisen sivutuote ja jonkinlainen kansallisen itsetunnon pönkitysobjekti? Pitää perustella jonkin aloittaminen, kun ei ihan suoraan uskalla tai kehtaa aloittaa – tai puhua suoraan siitä?
Julkinen sektori näyttää olevan yksi patologisimmista hankekielen käyttäjistä. Kielipoliisi on kuulusteluissa kuullut epäillyiltä että julkisella sektorilla “tarvitaan hankkeita”. Kyllä, yhteiskuntamme tarvitsee nimenomaisesti hankkeita samalla lailla kuin tieverkkomme kaipaa routavaurioita. Tosin, tulkittakoon tällä kohdalla Suomen lakia lieventävänä asianhaarana, koska hankkeita löytyy esimerkiksi vesilaista ja valtioneuvoston asetuksesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä. Moni näiden pykälien kuvaama hanke on kuitenkin luonteeltaan jatkuvaa eikä kertaluonteista toimintaa. Ne jotka ovat käyneet läpi jonkinlaisen projektikoulutuksen tietävät ettei kyse ole näiden kohdalla ainakaan projekteista. Tälläkin perusteella – laillisella sellaisella – hanke ei voi olla projektin synonyymi.
Suomalainen IT-media – ATK-viikko ja mitä niitä nyt on – näyttää olevan myös kovasti hankekieleen taipuvainen. Sieltä löytyy vakioresepti: ulkomainen uutinen kertoo vaikkapa ERP-toiminnanohjausjärjestelmän epäonnistumisesta, suomalainen hanke-media otsikoi että “ERP-hanke epäonnistui” ja vaihtelee leipätekstissä joka toisessa lauseessa hanketta ja projektia. Miksi konkreettiset asiat ja ilmiöt pitää “tuttavallistaa” ja “romantisoida” suomalaisille hankekieleksi? Tämä on surkeaa journalismia!
Puhu suoraan lopputulemista ja lopputuotteista!
Vuosi on kohta lopuillaan, joten teehän hyvä uuden vuoden lupaus ja heitä hankkeet hankeen! Pidä projektit projekteina ja ohjelmat ohjelmina! Puhu suoraan lopputulemista ja lopputuotteista projektienkien sijaan: “toteutamme Hybris-pohjaisen verkkokaupan tytäryhtiöllemme keväällä” vs “meillä on verkkokauppahanke”. Onneksi startup-maailma tuonee tähän parannuksen: ei Supercellillä tehdään mitään hankkeita – siellä tehdään pelejä! Ja arvoisat HR-johtajat: kun pääsemme kohta taas vuodeksi eroon tuosta valkopartaisesta mielikuvitushahmosta, yrittäkäähän tekin päästä omista vastaavistanne – hankepäälliköistä ja hankejohtajista – eroon. Lähinnä niistä titteleistä. Vai pitääkö teillä johtaa aietta?
Kielipoliisi jää odottamaan joulua ja palaa seuraavaksi erään rikesakotettavan adjektiivin pariin – haastavan sellaisen.
