Tulin Bilotille muutama viikko sitten henkilöstöpäälliköksi firman maineen ja poikkeuksellisen valoisien tulevaisuudennäkymien houkuttelemana. Kuherruskuukausi jatkuu yhä.
Bilotin ilmapiiristä tulee mieleeni kokemus kolmen vuoden takaa, jolloin osallistuin teatteri-ilmaisun kurssille. Kurssilla tehtiin pari kertaa lämmittelyharjoitusta nimeltään ”Joo, ja…”. Osallistujat seisovat ringissä ja yksi aloittaa sanomalla vaikkapa: ”Minä ajattelin, että me voitaisiin osallistua tänä vuonna Firmarockiin”. Seuraava henkilö ringissä, Karoliina (nimi muutettu), jatkaa tästä innostuneena : ”Joo, ja me kaikki tullaan mukaan kannustamaan!” Siitä Paula jatkaa entistäkin innostuneemmin: ”Joo, ja me askarrellaan kaikille pahviset kitarat!”. ”Joo, ja mä voin soittaa bassoa neonkeltasissa shortseissa afroperuukki päässä!”, huutaa siihen Oskari. Tähän kaikki kiljaisevat yhteen ääneen niin että korvat menevät lukkoon: ”Joo!”
Bilotilla on ”Joo, ja…” –ilmapiiri. Se on innostuksen ilmapiiri. Vähän aikaa sitten ilmoitustaululle ilmeistyi kortti, jossa on vanhaan tyyliin kuvatussa valokuvassa bilotteja upeissa asuissa burleski-messuilla. Eräänä iltana neukkarista kuului akustisen kitaran soittoa. Biggest loser-taulukosta voi seurata kisaajien painon putoamista ja toisesta taulukosta Helsinki City Run -treenaajien lenkkeilytunteja. Joka päivä melskataan pöytäfutiksen ympärillä niin, että hurraahuudot kantautuvat hallinnon työhuoneeseen asti. Avokonttorissa on välillä hiljaista, mutta useinmiten siellä jutellaan sellaisilla termeillä ettei HR ymmärrä lauseesta kuin partikkelit. Töitä tehdään ja hauskaa pidetään, molempia tyylillä.
Jos olet innostunut ja haluat työskennellä kaltaistesi joukossa, ota yhteyttä meihin.
