Kaksi kuukautta sitten
Ville: So, let me get this straight: you want to come and work as a sales rep for Louhia, right?
T: Yes
V: Have you any experience in statistics, data mining or business intelligence?
T: No.
V: Information technology in general, or maybe mathematics?
T: Nope.
V: Ok. How about b2b sales, any experience on that?
T: None at all.
V: Hmm… ok. And just to make sure, you don’t speak Finnish?
T: Not much, no.
V: I thought so… well then… oh, one question, can you sell? Can you make us some money?
T: Indeed I can.
V: Can you take few punches, get turned down time after time, and still stand up with a big smile and go for the next round?
T: That’s what my life’s all about.
V: And you are one of the good guys?
T: You bet.
V: Well that’s what I wanted to hear. Welcome on board!
*****************
Kuusi viikkoa sitten meillä aloitti uusi myyjä. Harjoittelija mutta myyjä silti. Annoin ensimmäisenä päivänä ohjeet: tee markkinatutkimusta, kerää lista potentiaalisista asiakkaista. Soita niille. Buukkaa palaverit. Ja siinä sivussa, opettele kaikki mitä ehdit analytiikasta, business intelligencestä ja tiedolla johtamisesta. Myyntimateriaalit voisi myös kääntää suomesta englanniksi. Niin ja Eva Wahlströmin yhteystiedot pitää saada, tämä on se tärkein juttu.
Normaalisti tällä pelillä saisi vähintäänkin ammattiliittojen lakimiehet kimppuunsa työpaikkakiusaamisesta. Great place to work -titteliä olisi turha ostaa… eikun siis tavoitella.
Mutta niin vain kaveri hitto soikoon teki. Kaiken mitä pyysin. Kysymättä juuri kertaakaan neuvoja.
Potentiaalisia, oikeasti relevantteja asiakkaita, yhteystietoineen kerääntyi lähes kymmenittäin. Ja eikä mitään höttöistä liidilistaa mitä saa ostettua ties mistä kadun kulmilta. Vaan yrityksiä, joilla on oikea tarve meidän palveluille, yrityksiä jotka etsivät tai käyttävät menetelmiä tai sovelluksia, joissa me olemme suvereenejä. Se vaatii oikeasti salapoliisityötä, taitoa ja ahkeruutta.
Ja näistä suurin osa kontaktoitiin ja palavereitakin saatin buukattua ja myyntikäynnit suoritettiin. Käännöstyöt tehtiin (kiitos Google-kääntäjä). Ja kyllä: Evan yhteystiedot saatiin ja managerille soitettiin (meidän harmiksi Eva julkistaa syksyllä kirjan joka pitää kiireisenä).
Hommat vietiin maaliin kyselemättä, epäröimättä, omatoimisesti. Välillä tuli nenään asiakkailta. Osa ei ymmärtänyt englantia, osa ei halunnut ymmärtää. Ehkä menetettiin siinä jokunen liidi mutta saatiin varmasti enemmän. Ennen kaikkea saatiin huomiota ja kokemuksia.
Ja oma kokemus on: kielitaidolla on merkitystä. Sen ei tarvitse vain olla suomi vaikka Suomen markkinoilla ollaankin.
Millä on enemmän merkitystä: rohkeudella, ennakkoluulottomuudella, avoimella mielellä, oppimiskyvyllä, sosiaalisella älykkyydellä. Sillä, että vie hommat maaliin.
Pelkästään se, että kaveri on tullut toiselta puolelta maailmaa tänne kylmään härmään, kertoo jotain persoonasta. Se, että on valmis hoitamaan myyntityötä suomalaiselle asiakaskunnalle, osaamatta suomea, kertoo jotain rohkeudesta. Ja jos vielä tulokset on hyviä, ei juuri muulla ole mitään väliä.
Meidän sisäsiittoisen työmarkkinan monimuotoistaminen on uskoakseni iso rikkaus. Samalla tavoin sitä vaimoakin kannattaa lähteä etsimään naapuripitäjästä ettei haksahda vahingossa sukulaistyttöön. Monimuotoisuus vaatii taas rohkeutta. Työnantajilta.
Kun tuijotat vuosikymmenet samoja naamoja margariinitehtaallasi, alat pian luulla, että koko maailma näyttää tältä. Puhuu ja käyttäytyy näin. Sitten kun pitäisi oikeasti kohdata se maailma, tarjota sille palvelua, tuotetta, myydä sille – voi olla että sinä oletkin se ainoa kielitaidoton.
