“Oh it was just amazing beach and the food – just super. Super food with awesome view on the amazing beach with perfect beautiful super people.”
Olin Meksikossa viettämässä yrittäjien ammattiliiton suomasta 3 kuukauden vuosilomasta ensimmäistä kuukautta. Juttelin jenkkipariskunnan kanssa lähialueista, ravintoloista ja rannoista eli missä kannattaisi piipahtaa.
Ymmärsin siinä rupatellessa, että Agricola ja kumppanit olivat hieman oikoneet adjektiivien osalta kehitellessään suomen kieltä. Pärjää ne vähemmälläkin täällä loskassa.
Tai sitten kielen mukana ei tullut kunnon manuaalia.
Meksikon auringon alla tuli kuitenkin selväksi, että maailma on mahtava paikka ja kaikki on superia. Oli se sitten ränsistynyt rottien valtaama tienvarsiruokala tai möhömahaisten nudisti-turistien valtaama ranta.
En tiedä onko syynä kulttuurierot, kaverit pilvessä vai pitääkö vain tuhansien eurojen lomainvestointi nyt vain kääntää positiiviseksi asiaksi vaikka ruuaksi saisi kengänpohjia ja paratiisirannalla sataisi räntää.
Mietinkin, että mikä arvo on katteettomalla asian ylistämisellä?
Olisin halunnut rehtiä suomalaista palautetta siitä mihin oikeasti kannattaa mennä, mistä saa hyvää ruokaa, mihin ei kannata astua jalallakaan. Ja nyt jenkit tekivät oikean karhunpalveluksen kielitaidottomalla suomalaiselle ylistämällä kaikkea.
Tuhlaa miljoonia valtion monopolin rahaa ja saat selkään taputtelua
Positiivisuus on hyvä asia. Lisää sitä tänne. Katteeton positiivisuus on kuitenkin vain kuluttajien sumuttamista. Siitä ei hyödy kukaan.
Olin aikanaan tekemässä erään valtion monopolin tietovarastoa. Homma ei mennyt ihan nappiin. Tuolloin tietovarastoja tehtiin vielä Big Bang –teorian mukaan ja vesiputousmallilla. Tekijät, minä siellä mukana, olivat vähän kokemattomia.
Yksi kuukausi jäi mieleen: meitä oli noin 11 henkilöä, jotka osallistuivat kuukauden aikana projektiin. Kun asiakas sai noin 120 000€ laskun, kysyi hän: mitä saitte aikaan? Mitä konkreettisia tuotoksia tämä investointi tuotti, mitä etl-latauksia, valmiita tauluja, raportteja, analyysejä saimme tällä rahalla?
Projektipäällikkö kyseli vähän ja sai lopputuloksen: ei mitään.
Aika oli käytetty toisten perehdyttämiseen, tutkimiseen, selvittelyyn, tulehtuneisiin ihmissuhteisiin, palavereihin ja kaiken maailman säätämiseen. Projektiryhmämme ei pystynyt osoittamaan muutamaa SQL-riviä ja paria palaverimuistiota lukuunottamatta mitään valmista. 120 000€ kankkulan kaivoon.
Ajattelin, että tämä on maailman surkein projekti ja kohta asiakas vetäisee piuhat irti ja vaihtaa toimittajaa. Niin kuin pitäisi.
No ei vaihtanut. Hommia seliteltiin ja jatkettiin. Meni vuosi tai pari, kului miljoona tai pari. Pari raporttiakin valmistui.
Myöhemmin olin isossa IT-tapahtumassa ja yllätyksekseni esiintymislavalle tuli sekä aiemmin mainittu monopolin edustaja että samainen IT-talo. Siellä ne kaulaili ja hymyili. Molemmat kehuivat ja ylistivät toisiaan. Kaikki oli mahtavaa. Kaikki oli mennyt hyvin.
Ajattelin, että toivottavasti edes joku byrokraatti saa tästä näyttelemisestä mehevät lahjukset, ettei rahat mene ihan hukkaan.
Toki näinhän se pitää ollakin kun ollaan lavalla. Ei sinne mennä murjottamaan ja muistelemaan menneitä. Siellä esiinnytään ameriikan malliin. Siellä rapsutetaan toisen selkää jotta saadaan myöhemmin itse rapsutusta. Ehkä jopa mehevä luu. Ja se on hyvä niin. Positiivisuus on hyvä asia.
Toisaalta ehkä hukkainvestointi on vain niin älyttömän iso, että asiakaskaan ei kehtaa myöntää virhettä. Mitä enemmän olet hölmöillyt rahaa, sitä vaikeampi on enää pakittaa.
Silloin hytistään vesisateessa turistirysässä, uima-altaassa kelluu rotta selällään ja imetään pillillä vetistä margaritaa. Ja toistellaan matkaseuralle kuinka hyvä idea tämä oli. Ruoka ainakin on halvempaa kuin Suomessa…
Joskus kun kuulet oikein kovaa ylistystä, oli se sitten IT-alan kekkereissä tai aurinkolomalla, kannattaa kysyä heti alkuun: ”Are you high or just wasted tons of money?”
Jos ollaan rehellisiä niin OLIHAN se Meksikon länsirannikko ehkä maailman paras lomakohde ja täysin 24h lentomatkojen ja pienen henkilöauton hinnan väärti.
