Nappaan joka aamu viranomaisten suositusten mukaisesti D-vitamiinipillerin naamaan. Vitamiinit on purkissa ja purkki on kaapissa korin sisällä. Korissa on D-vitamiinin lisäksi sekaisin kaikki mahdolliset tropit vanhentuneista malarialääkkeistä aina valium… siis aspiriiniin ja rakkolaastareihin. 95% lääkkeistä on sellaisia mitä käytetään kerran vuodessa, jos silloinkaan. Yhden oleellisen purkin etsiminen sieltä käsikopelolla aiheuttaa joka aamua hammastenkiristyksen. Joskus talven pimeinä tunteina tulee napsittua D-vitamiinin sijaan vahingossa Lariamia tai kyypakkauksen hydrokortisonia.
Liiketoiminnan seurannassa ja raportoinnissa toistuu sama ilmiö. Joka aamu pitää saada se vakioannos informaatiota, mutta se on piilotettu samaan läjään kymmenien tuhansien muiden tiedon jyvästen kanssa – toisin sanoen jonnekin raportointiportaalin uumeniin satojen raporttien sekaan.
Eräällä asiakkaalla olennaiset, joka päivä tarpeelliset, myyntitiedot löytyvät yhdeltä raportilta joka on yli 10 GB kokoinen massiivinen möhkäle. Siinä on lähes kaikki tieto mitä ikinä tuosta yrityksestä irti saadaan.
Sieltä näkee halutessa 5 vuoden takaa jonkun mitäänsanomattoman maanantain klo 9.50 myynnin kun eräs mummo kävi Hyrynsalmen myymälässä ostamassa vessapaperia ja kissanruokaa.
Tämän kiinnostavan detailin rinnalla samalta raportilta löytyy se olennainen, oikeasti tärkeä tieto jota käytetään liiketoiminnan johtamisessa. Se tieto, joka pitää olla juuri nyt, ehkä joka aamu johdon käytettävissä. Ehkä jopa strategisesti tärkeä tieto. Heidän D-vitamiini.
Jotta he saavat päivittäisen D-vitamiini annoksen, heidän pitää ajaa työpaikalle. He avaavat tietokoneen, kirjautuvat sisään, avaavat raportointiportaalin, avaavat +10 GB raportin, odottavat pari minuuttia, valitsevat 20 raporttivälilehden joukosta oikean (odottavat), valitsevat oikean raporttielementin eli listan, graafin, taulukon (odottavat), tekevät valintalistoista suodatuksia, jotta saavat rajattua halutut tiedot esille (odottavat) ja lopulta tunnin tai parin jälkeen saavat haluamansa luvun eteensä. Ja jatkavat päivätyötänsä.
Entä jos… entä jos se D-vitamiinipurkki odottaisikin aina siinä keittiön pöydällä?
Kaikki tiedot eivät ole samanarvoisia. Kaikkia ei tarvitse laittaa samaan läjään. Tärkeimmät, eniten käytetyt mittarit, kpi:t ja tunnusluvut kannattaa toimittaa käyttäjille nopeasti, helposti ja massasta erillään. Vaikka suoraan heidän kännykkään.
Kun pienintäkin tiedon jyvää varten pitää avata massiivinen raportti, vaatii se myös paljon palvelin- ja muistiresursseja. Jokainen käyttäjä joka avaa esimerkiksi QlikView-raportin, haukkaa ison palan muistia. Kun 100 käyttäjää tekee tämän joka aamu, menee tehokkainkin softa tukkoon. Ja sitten hankitaan rautaa rajalle – usein turhaan. Sen sijaan, että tungetaan kaikki sisään siitä samasta oviaukosta samaan aikaan, voitaisiin miettiä pitääkö kaikkien todella päästä sen saman hunajapurkin ääreen? Toisille riittää vain pikainen vilkaisu, että purkki on riittävän täynnä.
