17.01.2014

Mistä on hyvät raportit tehty?

Hyvän raportin perään kysellään usein. Mikä on hyvä raportti?

Lyhyesti ehkä ne kolme tärkeintä asiaa, jotka raportissa on oltava kohdillaan:

Yksi tapa lähestyä hyvän raportin problematiikkaa on ottaa oppia huonoista raporteista ja visualisoinneista. Valitettavasti tässä mielessä hyviä esimerkkejä löytyy esimerkiksi valtakunnan ykköslehden artikkeleista. Pureskellaan hieman muutamaa esimerkkiä, voisiko Hesarin töppäilyistä ottaa oppia liiketoiminnan raportointihaasteissa?

Case1, HS 8.12. 2013, ‘Helsinki kahmii verotuloja Vallilasta’

Jutun juoni on tutkia pankki- ja rahoitustoimialan Helsingin kaupungille tuottamaa verokertymää. Alaotsikossa lukee ‘Suuri osa Helsingin yhteisöverotuloista on peräisin finanssialan yrityksiltä’.

Tarinan tukena on muutama graafi, jotka numeroin punaisella yhdestä neljään:

CCI18122013_0002

1. Ensimmäinen pylväsdiagrammi vie sivulta tilaa eniten. Asettelusta päätellen tämän pitäisi tukea vahvasti artikkelin tarinaa. Diagrammissa on kuitenkin tehty useampi aloittelijatason virhe.

2. ja 3.  Itse asiassa jutun kaksi pienintä graafia ovat jutun parhaat ja eniten lisäarvoa antavat graafit. Skaalaus on oikein, kuten asiakin. Yhteisöverotulot ovat pudonneet kuin lehmän häntä viime vuosina. Tämähän on huolestuttava tilanne, vaikka tähän asiaan ei itse artikkelissa juuri viitatakaan.

4. Tässä graafissa on lähdetty kikkailemaan työntekijämäärien visualisoinnilla.  Kahden esimerkkiyrityksen työntekijämäärän erotuksen hahmottaminen yhdellä silmäyksellä on mahdotonta, visualisointi on hyödytön. Alempana on esitetty kertolasku, joka näyttää jakolaskulta, sekä selittävät tekstit ovat lukujen yläpuolella. Toteutus ei toimi, lopputulos jää epäselväksi. Otsikko on “Yritysten työntekijät tuottavat enemmän tuloja kuin yritykset maksavat yhteisöveroja”. Tämä asia jää kokonaan käsittelemättä. Käyttäjän täytyy katsoa kahta eri graafia (1 ja 4)  todetakseen tämän väitteen paikkansapitävyyden.

Mitä itse olisin tehnyt?

– Olisin summannut yritysten yhteisöverot toimialoittain yhteen, ja saanut oikean toimialavertailun, siitähän tässä artikkelissa on kyse – toimialoista – ei yksittäisistä yrityksistä. Yksittäisten yritysten verotulot olisivat voineet tuoda jotain lisäarvoa, esimerkiksi finanssitoimiala purettuna yksittäisiin yrityksiin toisessa, erillisessä graafissa.

– Jos olisi haluttu oikeasti vertailla kuntaveron ja yhteisöverojen määrää, olisin hakenut kaikkien yritysten työntekijämäärät sekä keskipalkat ja saanut tulokseksi jotain suuntaa-antavaa vertailulukua. Kuten jutussa todetaan, työntekijöiden asuinpaikkoja kunnittain ei saada kuin yrityksiltä itseltään. Palkkatietojenkin osalta tilanne on vähän niin ja näin. Nämä tiedot olisi voitu esittää mahdollisesti yhdellä graafilla – joka olisi skaalattu oikein. Tämä olisi antanut paljon lisäinformaatiota artikkelissa esitettyihin väitteisiin, jotka ilman lukuja jäävät tyhjiksi väitteiksi.

Case2, HS 29.11.2013, Valtio hävisi miljoonien oikeusriidan

Tässä puhutaan tietenkin maata kuohuttaneesta alfalttikartellista. Diagrammin yläotsikossa seisoo “Kunnat saavat 37,4 miljoonaa, valtio ei saa mitään”.

Kysehän on siitä, että kunnat esittivät asfalttikartelliin liittyvät korvausvaateensa oikeudelle aikaa sitten, nämä luvut ovat olleet tiedossa jo pitkään. Lehdessä esitelty viimeinen oikeuden päätös sisälsi korvaussummat kunnille ja valtiolle.

Jutussa on yksi diagrammi jossa, jossa on lähdetty kikkailemaan esittämällä asia sinällään kekseliäästi(?) asfaltin ja keltaisen viivan yhdistelmänä.

Graafin virheet

HS 29.11.2013
HS 29.11.2013
HS 29.11.2013
HS 29.11.2013

Case 3, HS 17.1.2014, Julkisten menojen osuus paisuu lamassa

Viimeinen esimerkki tällä erää on tuore artikkeli tämän aamun lehdestä. Artikkelissa esitetään julkisten menojen osuutta bruttokansantuotteesta, keskitytään erityisesti menojen kasvuun.

Sinällään allekirjoitan artikkelin täysin, jotainhan tälle asialle pitäisi tehdä.

Katse kiinnittyy keskelle sivua. Siinä on kahdella graafilla yritetty esittää vuosien 2002 ja 2011 julkisia menoja – ja pyritty visualisoimaan yhdenlaisella heat map:illa. Opit tästä esityksestä:

  1. Heat map ei toimi staattisena raporttina. Sen lisäarvo on ennen muuta porautumismahdollisuudessa. Jokaisesta laatikosta pitäisi päästä porautumaan tarkemmalle tasolle, mistä ko. laatikko koostuu.  Huomaa että graafikko on joutunut lisäämään selitteen violetille värille: “Kasvaneet eniten 2002-2011”. Heat map on hieno tapa visualisoida – mutta suurin oppi tästä on: se mikä toimii interaktiivisesti, ei yleensä toimi staattisena.
  2. Neliöt ovat huono tapa hahmottaa kahden luvun eroa. Jos luku kasvaa 30%, pinta-ala kasvaa myös 30%. Neliön leveys kasvaa silloin vain 14%! Katse kiinnittyy leveyteen ja korkeuteen, ihminen ei luontaisesti hahmota pinta-aloja.
  3. Lukujen kasvun hahmottaminen on helpointa perinteisellä palkkikaaviolla jossa esim. kahden eri vuoden palkit on asetettu rinnakkain.

HS 17.1.2014

Share
Contact Person

Blog writer

Jani Liimatta