Peruskoulussa musiikinopettaja jakeli viisauksia ja kertoi, että rumpusooloissa usein vähemmän on enemmän. Less is more. Tarkasti ajoitettu ja maltilla säännöstelty rumpufilli iskee usein tykimmin kuin vaahtosuussa vedetty tupla-basari tykitys.
Tiedolla johtamista ja päätöksenteontukea varten konsultit ja joskus myös controllerit tuppaa lyömään raportoinnissa mieluusti nupit kaakkoon ja kunnon örinää tuutista. Pedaalia poljetaan, lautaset saa kyytiä ja kuulija saa lahjaksi elinikäisen tinnituksen.
Eli määrällä korvataan laatu. Vauhti korvaa suunnan. Volyymi korjaa soundin.
Ilmassa on jotain.
Koripallovalmentaja, sattumoisin rumpali, kertoi aikanaan saunaillassa, että Phil Collinsin kappale In the Air Tonight sisältää maailman parhaimman rumpufillin. Onhan se kova. Mutta pelkkä filli ei ole mitään, ilman ympärillä olevaa odottavaa hiljaisuutta.
Harva jaksaa kuitenkin odottaa. Hyppäävät suoraan ytimeen tai skippaavat koko biisin. Ja menettää näin olennaisen.
Kysehän on tarinankerronnasta. Musiikissa kuin liiketoiminnassa. Siinä pitää olla nousuja ja laskuja. Suvantovaiheita. Ennen kuin isketään moukarilla polttimoon.
