Talouden taantuma on päästänyt mööpelikauppiaat pälkähästä. Maanantaina huonekalukaupan kassajonossa edessäni ollut pariskunta olisi halunnut ostaa tuolin, pöydän tai vastaavan muiden ostosten kylkeen. Myyjä tokaisi: “Sori, en voi myydä sitä teille. Se kun on viimeinen kappale.”
Pitää jättää kuulemma yksi näytille. Ihan vain jotta asiakkaat tietää: tällainenkin meillä on mutta ei me sitä sulle myydä.
Kauppa haluaa pitää siis mahdollisuuden myydä itsellään, sen sijaan että oikeasti myisi. Ehkä se on vallan käyttöä ja luopumisen tuskaa?
Tällaista tapausta ei edes älykkäimmät analytiikka-algoritmit pysty seulomaan kun analysoidaan kysynnän käyttäytymistä. Siinä voi iso pomo miettiä: mikä kumma siinä on kun ei päästä siitä viime sesongin jakkarasta millään eroon?
