WhatsApp. Arvo: 19 miljardia dollaria. Asiakkaita: 400 miljoonaa. Työntekijöitä: 55.
Instagram. Arvo: 1 miljardia dollaria. Asiakkaita: 100 miljoonaa. Työntekijöitä: 13.
“Me uskomme pienuuteen, ja siitä seuraa hämmästyttäviä asioita. Haluamme pitää firman niin pienenä kuin ikinä mahdollista. Se on meillä ihan eksplisiittinen tavoite.”
Ilkka Paananen, Supercellin toimitusjohtaja
Taloussanomat 29.8.2013
Joskus harvoin myyntikeikalla asiakas katsoo yrityksemme nuppimäärää ja epäilee kykyämme suoriutua heidän tietovarastointi- tai raportointihankkeesta. Tällöin mietin hetken yllä mainittuja yrityksiä, jonka jälkeen iskostan asiakkaalle ikivanhan totuuden: koolla ei ole väliä. Pienikin voi tehdä suuria tekoja.
Suuruus ei takaa osaamista
Olin kolmisen vuotta sitten isossa tietovarasto- ja raportointihankkeessa Cognos-asiantuntijana. Projektissa päätoimittajana oli yksi maailman suurimmista konsulttitaloista, satojatuhansia työntekijöitä, kymmenien miljardien liikevaihto. Kotimainen Tieto on pikkutekijä tämän rinnalla. Ja silti: heiltä löytyi projektiin tasan yksi Cognos-osaaja. Todella taitava ammattilainen mutta yksi ei ollut riittävästi tähän laajaan hankkeeseen ja siksi minut otettiin projektiin alihankkijaksi. Niin kuin otettiin muitakin osaajia esim. etl-puolelle. Olikin hullunkurista, että meidän alle 10 hengen putiikista olisi löytynyt enemmän täsmäosaajia (projektipäällikkö, määrittely, DW-arkkitehtuuri, raportointi, testaus) kuin tuosta jättiyrityksestä…
Projektiryhmästä tuli hyvä, täynnä käsin poimittuja huippuammattilaisia. Asiakas sai siis tarvitsemansa ammattitaidon vaikka se tulikin monesta eri yrityksestä. Eikä ollut mikään häpeä, että yksi maailman suurimmista konsulttiyhtiöistä ei pystynyt itse tuottamaan tuota osaamista. Ja sitä toiminta nykypäivänä onkin, olit sitten yksi suurimmista tai pieni nyrkkipaja – tärkeintä on haalia asiakkaalle paras mahdollinen osaaminen ja usein se tulee verkostoitumisen kautta. Ja sitä tekee (tai tulisi tehdä) kaikki.
Suuruus ei takaa jatkuvuutta, tehokkuutta tai turvaa
Toimiessani aiemmin yhdessä Suomen suurimmassa DW/BI-pörssiyhtiössä konsulttina ja projektipäällikkönä, tein useimmat projektini 2-4 hengen projektiryhmissä. Projekti saattoi olla kaikkea väliltä 20-500 htpv. Moni yli sadan päivän hanke meni usein kahden miehen voimin. Tämä oli yksi tärkeä syy miksi projektin onnistumisprosentti oli todella korkea ja miksi työmäärät pysyivät matalina ja asiakkaan saama hyöty korkeana. Enemmän väkeä tietää enemmän säätöä, enemmän viestintää, enemmän liikkuvia osia, päällekkäistä työtä ja riskin että joukkoon tulee bulkkiosaamista, jonka jälkiä pitää käydä korjailemassa ja selittelemässä ylisuuria tuntikirjauksia.
Asiakas saattoi toki olla siinä uskossa, että taustalla vaikuttava satojen työntekijöiden organisaatio olisi tuonut turvaa ja varmuutta projektin onnistumiselle. Tämä on valitettavasti pelkkä illuusio. Projektin menestys ei ollut pätkääkään yrityksestä kiinni, sen prosesseista tai toimintatavoista, koska niitä ei ollut. Myyntireiskan powerpoint-esitystä lukuunottamatta.
Onnistuminen oli kiinni projektiryhmän yksilöistä. Jos minä tai muu projektiryhmän jäsen olisi sairastunut tai lopettanut työt, olisi projekti jäänyt tyhjän päälle. Ei sieltä olisi juossut ketään paikkaamaan koska ei ollut mitään ennaltasovittua toimintatapaa miten toimia tällaisissa tilanteissa. Dokumentointi tai toimintamallit eivät palvelleet mitenkään osaamisen siirtämistä muun yrityksen käyttöön.
Kun teimme isolle pörssiyhtiölle miljoonaluokan hanketta 4 henkilön voimin, olisi asiakkaalle ollut täysin sama vaikka me oltaisiin oltu 4 hengen pikkuyritys.
Emme voi tietenkään vähätellä sen illuusion luoman henkisen turvan vaikutusta. Sillä sitähän asiakas usein ostaa, turvallisuuden tunnetta. Oli se todellista tai ei, sillä on merkitystä. Olemattoman turvallisuuden hinta voi olla vain todella kova.
Haluatko hommaa hoitamaan eliittijoukon vai tykinruokaa?
Ei 100 000 sarkahousulla naapurista tee mitään jos pitää lähteä kylmään härmään nahistelemaan eikä osaa hiihtää ja goretexit on jääneet kotia. Ne paleltuu siellä ja se on nähty. Tuollainen massa on hyvä jos pitää kaivaa ojaa tai tehdä jotain yhtä tuottavaa. Fiksu tilaa kaivurin ja hoitaa homman yhdellä miehellä.
Silloin kun tehdään liiketoimintakriittistä tai erittäin vaativaa tietojärjestelmäratkaisua, kannattaa sitä tekemään hankkia iskujoukko, SWAT-team, sissiyksikkö. Turhalla massalla et tee mitään. Kaikki ylimääräinen läski pitää tiristää projektiryhmästä pois. Jäljelle pitää jäädä pelkkää hiottua timanttia.
