Järjestin pari vuotta sitten asiakkaalle business intelligence -työvälineen kilpailutusta. Olin hankintakonsultti ja muun RFP-materiaalin ja esiselvityksen ohella hoidin kommunikoinnin toimittajien suuntaan.
Eräs BI-talon myyjä oli poikkeuksellisen aktiivinen minua kohtaan. Puhelin soi taukoamatta. Kysymykset oli hyvin suoria: ketä on mukana pelissä, onko se ja se toimittaja, mitä asiakas painottaa, mikä on budjetti, ketä pitää panna…?
Oudoksi tilanne meni kun myyjä ehdotti minulle vähän kiertäen ja kaartaen:
”Jos meidän tuote valitaan asiakkaalle, voitaisiin me järjestää jonkinlainen ulkomaan matka sulle.”
Mitä ihmettä? Tällaistako on kun joku lahjoo sinua?
Hän pehmensi selvää lahjontayritystä heti perään puhumalla jotakin kumppanuusohjelmasta ja niin edespäin.
Kerroin asiasta asiakkaalleni. Heidän johtoryhmä nauroi asialle ja totesivat ihan oikein, että heitähän tässä pitäisi lahjoa eikä minua. Lopulta hankinta hoidettiin tyylipuhtaasti maaliin ja ulkomaan reissut on senkin jälkeen tehty omalla rahalla.
Eihän tämä ensimmäinen kerta ollut kun vastaavaan törmäsi. Pari työpaikkaa takaperin muistan kuinka todella isossa julkisen puolen tietovarastoprojektissa silloisen firmani toimari vei vastapuolen toimarin golffaamaan Espanjan aurinkorannikolle. Kuulemma ”seminaarimatka”. Maan tapa.
En tiedä minkälaiset provikat BI-softamyyjät saavat mutta sen tiedän, että
a.) ne eivät ole niin isot, että oma maine ja vapaus kannattaa riskeerata hölmöilemällä ja
b.) puheet Suomesta täysin puhtoisena korruptiovapaana maana ovat höpöhöpöä.
Tykkään käyttää blogeissani aina silloin tällöin musiikkivideoita kuvaamaan tunnelmaa. Jotenkin MC Hammerin ”U can’t touch me” ei sovellu tähän fiilikseen. Ehkä Ennio Morricone toimii paremmin?
