Tiedon visualisoinnissa ja raportoinnin nopeudessa QlikView on todennäköisesti markkinoiden paras.
QlikView:llä saa rakennettua näyttäviä ja informatiivisia työpöytiä helposti. Tämän voi käydä toteamassa QlikView:n demoista, joista tässä yksi esimerkki. Ei ehkä valtavasti silmänkarkkia mutta selkeä ja informatiivinen.
Reality bites – kun mopo karkasi
Todellisuus ei ole aina yhtä ruusuista ja kaunista (lue myös Usain Boltista Jukolan viestissä). Lukuisia QlikView-toteutuksia eri asiakkailla nähneenä ja toteuttaneena, uskallan väittää, että tämä on QlikView-raportoinnin todellisuutta paremmin kuvaava raportti:
“No kun oli kova kiire ja tietoa oli niin helppo vaan lisätä, sitten se vaan lähti lapasesta.”
“Ei sitä koskaan tiedä kuka tarvii mitä, parempi lisätä vaan kaikki.”
Yleisimmät puutteet, joihin törmään valitettavan useilla QlikView-raporteilla näkee yllä olevasta esimerkistä:
- Raportille on tuupattu kaikki mahdollinen tieto mitä organisaatiosta löytyy. Välilehtiä on kymmeniä, kullakin on kymmeniä valintalistoja ja erillisiä raporttiobjekteja (listoja, kaavioita jne.) ja kaikki sekaisin. Yhden yksittäisen tiedon jyvän etsimiseen menee tolkuttomasti aikaa.
- Layout: tasaus, sijoittelu, ilmavuus? DDR:n kulta-ajan kerrostalolähiöarkkitehtuuri on oikeasti kaunista katseltavaa verrattuna QlikView-tuotoksiin mihin törmään.
- Tyylejä ei ole asetettu (esim. taustavärit) koska se veisi 5 minuuttia kallista aikaa, joka käytetään mielummin taas uuden chartin luontiin. Tai sitten kehittäjät vain todella rakastavat harmaata.
- Vierityspalkkeja tulee niin listaraporteilla kuin koko selaimelle, johtuen valtavasta määrästä tietoa ja siitä, että raporttia ei ole suunniteltu näytölle sopivaksi. Pahimmassa tapauksessa käyttäjä joutuu vierittämään ensiksi selaimen palkkia ja sitten listaraportin, vaakaan ja pystyyn totta kai.
- Tiedostojen koot ovat useita gigatavuja: koska samalle raportille pitää saada mahtumaan koko maailma, kasvaa raportin koko valtaviin mittoihin. Tämä taas näkyy huonona suorituskykynä ja valtavana muistin tarpeen.
Onkin jotenkin nurinkurista, että juuri visualisuudestaan ja helppokäyttöisyydestään tunnettu tuote, tuottaa (yli) innokkaiden käyttäjien ja kehittäjien käsissä kaikista epävisuaalisinta jälkeä.
Sama pätee suorituskykyyn. Luen eräällä asiakkaallani miljardin rivin relaatiotaulusta Cognos-raportilla täsmähaulla esim. yhden tuotteen myynnit parilta vuodelta n. 5 sekunnissa (kiitos indeksien). n. 20 GB QlikView-mammuttiraportin avaaminen kestää yksissään 5 minuuttia. Valintojen tekemisen jälkeen ja tulosten tultua tuote onkin jo poistunut myynnistä. Cognos-palvelimella on muuten muistia 16 GB. QlikView-palvelimella muistia on 512 GB.
Vanha ja jäykkä pitää ruodussa
Itseasiassa vanhemmat ja perinteisemmät raportointivälineet kuten IBM Cognos, Oracle Discoverer tai Microsoftin Reporting Services tarjoavat tässä suhteessa paremman ja turvallisemman vaihtoehdon. Niiden heikkous eli jäykkyys ja/tai käytön vaativuus, on niiden vahvuus.
Kun teen näillä välineillä raporttia, mietin todella tarvitsenko (tai tarvitseeko asiakas) kutakin tietoa tai valintalistaa. Jos mahdollista, tiputan sen pois. Jos jo valmiille raportille halutaan lisätä uusia tietoja, on jokaisella pienelläkin muutoksella hintansa ja näin se ohjaa järkevään toteutukseen. Niin kustannusten kuin suorituskyvyn suhteen.
Luopumisen tuska: syötkö mielummin Michelin tähtien kera vai snägärillä
Vika ei ole tietenkään työkalussa. QlikView itsessään on mainio softa, sillä tehdyt toteutukset aloitetaan usein vain liian vauhdilla miettimättä päämäärää – päätöksenteon tukemista. Tällöin pitää tietää mitä tietoa tarvitaan päätösten taustalla.
Hyvien raporttien teko on aina karsimista ja luopumista.
Hienon ja laadukkaan ravintolan erottaa mättölästä siitä, että annokset on pieniä ja maut ovat tarkkaan harkittuja. Kokonaisuus on elämys.
Sanomalehtien etu on ammattitaitoiset journalistit, jotka keräävät, valitsevat ja taustoittavat niitä uutisia joista minä olen kiinnostunut tai joita minun kannattaa seurata. Näin minun ei tarvitse penkoa koko maailmaa saadakseni siitä tolkullisen kuvan.
Kun menen museoon, intendentti on laittanut koko ammattitaitonsa peliin ja valinnut puolestani seinille harmonisen kokonaisuuden joka tarjoaa minulle taide-elämyksen.
“Mutta kun käyttäjät vaativat nähdä kaiken.”
Antaa vaatia. Ei Michelin ravintolan kokki väännä sinulle jättiannosta spydäria vaikka kuinka ruikutat nälkääsi. Hän tietää paremmin. Tiedätkö sinä?
