Myymäläpäällikkö kysyi minulta kerran, saisiko näitä päivämyyntejä vähän nopeampaan tahtiin. Eilisen myynnit kun tulivat päällikön raportille vasta aamulla klo 09.00.
Tiedustelin häneltä, milloinka myynnit pitäisi olla saatavilla? No mielellään heti illalla kun myymälä menee kiinni, hän vastasi. Totesin, että onnistuu toki. Ehdotin, että mitäpä jos saisit huomisen myynnit jo tänään meidän ennustemoduulin avulla, eikö se vasta olisi jotain.
MP: “No sehän olisi aivan mahtavaa, onko se edes mahdollista?”
Ville: “Meiltä se on. Mutta sanoppa ensin… paljonko teidän päivämyynti on keskimäärin?”
MP: “No siinä 10 000 euroahan se on.”
Ville: “Okei. Mitä teet, jos näet joku päivä raportilta, vaikka sitten etukäteen Louhian ennustemallin avulla, että myynti jääkin 9500 euroon? Tai jos se onkin 10500 euroa? Miten toimit?
MP: “Ööö… no en mitenkään. Kun erokin on noin pieni keskiarvoon.”
Ville: “Okei. Entä jos myynti jäisikin tosi alas ja olisi vain 4000 euroa. Mitä tekisit, miten toimit?
MP: “No tuota… tutkisin vähän mistä se johtuu mutta… tosiaan kun tuotteita on 30 000 niin onhan se aika mahdotonta…Eikait siinä paljoakaan. Niin no tuota noin…”
Ville: “Jos ollaan ihan rehellisiä, onko oikeasti mitään mitä sinä voit tehdä edistääksesi myyntiä, vaikka tietäisit lopputuloksen etukäteen? Menisitkö huutelemaan myymälän eteen ja repimään asiakkaita sisään puotiisi? Laittaisitko pikamainoksen lehteen, facebookiin, järjestelisit hyllysi uudestaan…?”
MP: “No en tietenkään. Eihän sitä oikein mitään voi tehdä. Kun on ketjuohjaus ja kaikki. Eikä me saada itse mainostaa.”
Ville: “Eli jos et pysty tekemään mitään asian eteen, mikään ei muutu miksikään, mitä silloin teet sillä tiedolla?”
MP: “No onhan se hyvä tietää missä mennään.”
Ville: “Entäpä jos keskittyisit siihen työhösi: myymiseen. Ja sovitaan niin, että silloin kun sähköpostiisi EI tule raporttia, kaikki menee hyvin. Ja silloin kun raportti sinne ilmestyy, siinä on todella jotain sellaista joka sinun pitää nähdä ja jonka perusteella sinun tulee toimia.
Todettakoon nyt kuitenkin, että myymäläpäällikkö saa edelleen raporttinsa, heti illalla kaupan suljettua. Mutta pointtini meni toivottavasti perille hänellekin. Ja se on seuraava:
Raportin, analyysin, visualisoinnin tulee joko:
a.) Johtaa toimintaan, auttaa päätöksentekoa, aiheuttaa muutos tai
b.) Nopeuttaa prosesseja, tehdä jotain automaattisesti ja vapauttaa aikaa oikeaan työhön
Sitten on ne nice-to-know tilanneraportit, näiden määrä pitää pitää minimissään ja useimmiten näitä ei tarvita laisinkaan. Riittää, että poikkeustapauksissa hälyraportit ilmoittavat etukäteen kun ollaan törmäämässä karille. Valitettavasti useissa yrityksissä 90% raporteista on nimenomaan nice-to-know tasolla. Ja kun käyttäjille tuupataan näitä aina vaan nopeammin ja aina vain enemmän, jää aina vain vähemmän aikaa työn tekoon.
Mutta ainakin sitä vaikuttaa tekevänsä.
